Sademetsät

Sademetsien hakkuiden aiheuttamat ekologiset ongelmat

Sademetsät ovat ylivoimaisesti maailman monimuotoisimpia ekosysteemejä. Vaikka ne kattavat vain 6 % planeettamme maapinta-alasta, niissä elää yli puolet maapallon eliölajeista. Sademetsiä kuitenkin hakataan uhkaavalla vauhdilla: vuosittain niitä tuhoutuu n. 150 000 km² eli puolet Suomen pinta-alasta. Huonekaluteollisuuden poimintahakkuut eivät varsinaisesti vähennä metsien pinta-alaa, mutta monimuotoisuutta sitäkin enemmän. Metsiin on sitoutunut valtavat määrät hiiltä, ja niiden hakkuut ja raivaus kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä.

Trooppisista sademetsistä on ihmisen toiminnan seurauksena tuhoutunut yli puolet. Koska maapallon eliölajeista valtaosa elää juuri sademetsissä, niiden hävittäminen aiheuttaa sukupuuttoaallon, jota voi vaikutuksiltaan verrata dinosaurukset sukupuuttoon hävittäneeseen meteoriittiin 65 miljoonaa vuotta sitten. Teollisilla metsänhakkuilla on merkittävä rooli sademetsien hävittäjinä.

Sademetsien kasvillisuus on niin monimuotoista, että jo yhdellä hehtaarilla voi kasvaa satoja eri puulajeja, saman verran kuin koko Euroopassa. Jotta jotain tiettyä puulajia saataisiin tarpeeksi myyntiä varten, sitä on siis kaadettava huomattavan laajalta alueelta. Vaikka muu puusto jätettäisiin pystyyn, metsän biodiversiteetti kärsii, kun puulajien määrä vähenee eivätkä kaadetusta lajista riippuvaiset eliöt enää löydä riittävästi ravintoa. Poimintahakkuissa kuitenkin myös muu puusto vaurioituu, kun kaadettavien puiden tieltä raivataan kasvillisuuttaa ja kaadettuja puita siirrellään. Seurauksena esimerkiksi monet apina-, lepakko- ja lintulajit häviävät hakkuualueilta.

Laaja-alaiset poimintahakkuut edellyttävät laajaa metsäautotieverkkoa. Hakkuualueesta jopa viidennes voi olla teiden peitossa. Sen lisäksi, että tiet pirstovat luonnontilaista metsää, ne tuovat sen sisäosat ihmisten ulottuville. Viljelijöiden, karjankasvattajien ja plantaasifirmojen levittäytyminen uusille alueille helpottuu, ja sademetsien tuhoaminen kiihtyy. Myös metsäpalojen vaara kasvaa, kun ihmisten määrä metsien liepeillä lisääntyy. Hakkuutiet lisäävät metsästystä ja eläinkauppaa, mikä taas vähentää metsien monimuotoisuutta laajemminkin, monet metsästetyistä eläimistä kun pölyttävät kasveja ja levittävät siemeniä.

Hakkuiden rooli sademetsien tuhon kierteen ensimmäisenä askeleena näkyy hyvin siinä, että ne ovat selvästi tärkein maailman jäljellä olevien laajojen luonnontilaisten metsien uhka – niin tropiikissa kuin muuallakin. Laajat, yhtenäiset luonnonmetsäalueet ovat pitemmän päälle ainoa keino säilyttää metsien lajikirjoa ja luontaisia eliöyhteisöjä. Suuret eläimet kuten metsänorsut ja isot kissapedot ovat niistä riippuvaisia. Alla World Resources Instituten The Last Frontier Forests -selvityksestä (1997) esimerkki metsäerämaiden olemassaoloa uhkaavista tekijöistä Afrikassa ja koko maailmassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *