LAPPEENRANTA

Vehnäpellosta pihaniityksi

Kun vuonna 1995 sain tilaisuuden ostaa Sipoossa jo pitkään vuokraamani kesämökin pihapiireineen ja lähiympäristöineen omistukseeni oli suunnitelma ympärillä olevan vehnäpellon muuttamisesta luonnonniityksi jo toteutusta vaille valmis. Mutta urakka osoittautui silti melkoiseksi. Pohjana oli savi, päällä ohut multakerros ja tehokasta lannoitusta vuosikymmenien ajan. Kun aluetta vielä oli lähes hehtaari niin oivalsin, että urakka ei ole hetkessä valmis.

Mutta vähän kerrassaan! Aluksi ilmaantuivat tyypilliset pioneerikasvit, savimaan rikkaruohot. Käsittelemällä pieniä laikkuja siellä täällä ja kylvämällä niihin tyypillisiä niittykasvien siemeniä alkoi alue saada nopeasti uusia piirteitä. Alkuvaiheessa puna-apila, timotei ja nurminata olivat valtalajeja, mutta niiden hiljalleen väistyessä kuvaan astuivat arvokkaammat kasvilajit ja tietysti myös voikukka. Metsäapila syrjäytti puna-apilan, hierakat ja tattaret nadan.

Tällä hetkellä alueelta löytyy monipuolinen niittykasvien valikoima. Keltasaunion ja neidonkielen myötä paikalle ilmaantui myös muutamia noista kasveista riippuvaisia harvinaisia perhoslajeja, jopa niin, että alueen rajaukselle ja rauhoituksellekin saattaisi olla perusteita.

P1000060Silmää ilahduttaa nykyisin alueen reunapenkoilla laikuttain kasvava kangasajuruoho, kevätlajeina kiurunkannus, varhain kukkivat kellokasvit, keltamaite, virnat, matarat, päivänkakkara, tumma tulikukka, pukinparta ja paikoin ketoneilikka jos valoa vain riittää maan pinnan tasalle.

Vanhan kesämökkini pihalle rajattu niitty puolestaan on komeimmillaan heti keväällä kun kukassa ovat aluksi kiurunkannukset, kevätesikot, sini- ja valkovuokot sekä leviämässä olevat keltavuokot. Myöhemmin pihan valtaavat lehtomaitikat ja kullerot. Putket, lehtoukonhattu ja kyläkurjenpolvi ilmaantuvat kesäkuun lopulla. Rehevissä kohdin kukoistaa koko ajan runsastuva metsäorvokki kielojen välissä. Pieni kallionyppylä mökin takana osoittautui niin ikään kalliokasvien paratiisiksi: maksaruohot, kallio-orvokki, mäkitervakko, kalliokielo ja tuoksukurjenpolvi valtalajeina. Vain kissankäpälä puuttuu, toistaiseksi.

Pellon reunaan rakennetun uudisrakennuksen lähiympäristöön on tehty sittemmin perennapenkkiä houkuttelemaan perhosia ja muita hyönteisiä. Pelkästään päiväperhoslajeja olen pihapiiristäni todennut viitisenkymmentä. Joukossa on myös harvinaisia lajeja, kuten kannussinisiipi, tamminopsasiipi, ruostenopsasiipi, etelänhopeatäplä, haapaperhonen, häiveperhoset, ja uutena tulokkaana isonokkosperhonen. Ritariperhonen ja keisarinviitta ilmaantuvat pihaan säännöllisesti, samoin yksittäiset karttaperhoset ja kirjoverkkoperhonen. Ja tietysti kaikki ”tavalliset” päiväperhoslajit näyttäytyvät, mikä runsaana, mikä harvalukuisempana.

Luontopiha elää, muuttuu ja kehittyy koko ajan. Elämää ja vilskettä riittää vähän toisella tavalla kuin sänkinurmikoksi ajelluilla pihoilla. Mutta, jokaisella on oikeus tehdä ”itsensä näköisen” pihan. Minun pihani on luontopiha.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *